Seikkailu alkaa

Romut rivissä

Istun junassa ja kirjoitan. Edellinen yö venyi pitkäksi pakkaamisen ja kilojen viilaamisen kanssa. Lonkkarin jouduin lopulta jättämään varastoon ja karsin myös kiipeilykamoista kaksi jatkoa ja yhden camalotin. Toivottavasti henki ei jää näistä kiinni... (toim. huom. Valon soturin sanoin kaikki hyvät tarinat on hieman liioiteltuja)

Matka kohti Uuden Seelannin seikkailusaarta on nyt alkanut. Suomen loskakeli on erittäin passeli jättää taakseen ja suunnata kohti Maorien sotahuutoja. Rinkkaan taisi tulla 200 grammaa ylipainoa, reppu on hieman liian suuri ja sielläkin kilon verran liikaa. Toivon Chinese airlinesin tyttöjen tykkäävän uudesta hiustyylistäni.

Suunnitelmana on lentää Aucklandiin noin 40 tuntia Frankfurtin ja Pekingin kautta. Siellä tätini Eva tulee vastaan minua kentälle ja suuntaan matkasta palautumaan heidän luo Helensvilleen. Parin päivän chillailun jälkeen suuntaan takaisin Aucklandiin asumaan airbnb:n turvin. Olen ajatellut suorittaa varjoliitoalkeiskurssin joka kestää viikosta kahteen viikkoon. Suurin osa lentelystä tapahtuu ilmeisesti Kariotahi beach nimisellä rannalla. Kurssin jälkeen lennän eteläsaarelle Christchurchin kaupunkiin. Siellä olen sopinut tapaavani paikallisen kiipeilijän jonka kanssa suuntaamme sitten Queenstownin kautta Glenorchyn kylän lähellä sijaitsevalle Chinaman's bluff - kalliolle kiipeämään multi-pitch kalliokiipeilyreitttiä nimeltä "Ravages of Time". Toivottavasti reitti on eeppisen nimensä veroinen. (http://www.thecrag.com/climbing/new-zealand/queenstown/chinamans-bluff/route/12440107)

Trädikuumottelun jälkeen seuraani liittyy mahdollisesti toinen kokenut kaveri johon olen tutustunut Uuden Seelannin alppikiipeilyfoorumilla. Suunnittelimme yhdessä kiipeävämme alppityylisen reitin "Traverse of the Remarkables", joka kulkee Remarkables - vuoriston poikki Queenstownin vieressä. Tämän jälkeen seuraani liittyy Tuomas Tervonen (hyvä ystäväni, suomalainen komea arkkitehti) ja yhdessä suuntaamme sitten loppuajaksi perhokalastelemaan maan kauniille kalkkikivijoille.

Mikään matka ei ole kunnon seikkailu jos joku ei mene vituralleen ja niin kauan kuin ei ole hengen vaarassa on kyse seikkailusta. Tämän kaiken väliin toivottavasti mahtuu paljon jännitystä, iloa, uuden löytämistä, kohtaamisia sekä hieman myös yksinäisyyttä ja melankoliaa. Vain sen verran että kotiin palaaminen on sitten mukavaa.

Stay tuned!

Ystävällinen herrasmies nappasin kuvan matkalaisesta kirjoitushommissa.