Aamunautintoja Helensvillessä

Lento laskeutui Aucklandin kentälle hieman yli kuusi illalla paikallista. 11 tunnin aikaero ei näin pitkän matkan jälkeen tunnu kummalliselta, kun yö ja päivä on muutenkin mennyt jo sekaisin. Kentällä joudun telttani vuoksi bioturvallisuustutkintaan ja teltan desinfioinnin vuoksi seisoskeluun menee vielä 1,5 tuntia ennen kuin pääsen ulos. Eva tätini on minua vastassa. Edellisestä tapaamisesta 15 vuoden jälkeen joudun kuluttamaan pari ylimääräistä tuijotussekuntia tunnistaakseni hänet. Odottelemme yhdessä teltan desinfiointia kuulumisia vaihtaen. Automatka Evan ja Timin kanssa Helensvillen kylään sujuu mukavasti sukulaisten elämäntilanteita kertoillessa. Aurinko on jo laskenut ja värjännyt taivaanrannan kauniin oranssiksi. Syömme yhdessä illallista ja tyhjennämme Evan kanssa punaviinipullon. Unilääkkeeksi tietenkin vain.

Vaikka nukkuminen oikeassa sängyssä pitkän matkan jälkeen on mukavaa, herään kuitenkin jo seitsemän aikaan. Uni ei enää tule ja päätän lähteä aamulenkille. Juoksen koulupukuisia lapsia ohitellen tietä pitkin ja nautin vapaudentunteesta. Viereiset kukkulat houkuttelevat minut pois tieltä ja nousen laiduntavien lampaiden ihmettelevien katseiden ohi tähyilemään maisemia. Tutkin katseellani suuria havupuita ja ruskean keltaisia rinteitä jotka kumpuilevan mukavan pehmeästi taivaanrantaan. Kukkulan harjannetta juostessani hymyilen itsekseni ja mietin viime syksyn pitkiä työpäiviä Seinäjoen terveyskeskuksessa. Kyllä kannatti! Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä pitää olla kontrastia. Vapauden ja lomafiiliksen tuoma nautinto maksimoituu juostessani ilman polkuja tai teitä pitkän matkaa harjannetta pitkin. Ilma on mukavan lämmin olematta kuitenkaan trooppisen tukahduttava. Sirkat sirittävät puissa innoissaan ja mietin tulevia seikkailuja. Tästä seesteisyydestä on mukava aloittaa matka tähän uudenlaiseen ihmemaahan joka vaikuttaa niin mahtavan erilaiselta kuin muut näkemäni.